Matka Noitametsään
Kolmannen männyn jälkeen kulje virsta pohjoiseen, kierrä karhukivi kahdesti ja astu vartiokuusten välistä metsään. Kävele hirvenpolkua eteenpäin ja teeren kiepin kohdalla olet perillä. Tervetuloa Noitametsään kulkija!
Sienien yö on täynnä taikuutta, täynnä ihmeitä ja käsillä tekemisen taitoa. Mutta mistä kaikki oikein lähti?
Hei, olen Satu, Noitametsän luoja. Välillä tosin herää kysymys loinko minä Noitametsän vai onko Noitametsä luomassa minua? Olipa miten oli, Noitametsä on paikka ja tila, jossa minun sieluni saa oppia olemaan vapaa. Sienien yö on ensimmäinen uniikkien tuotteiden erikoiserän julkaisu, jonka kanssa olen tuntenut olevani 100% kotona ja tekemässä sitä mitä olen tullut tähän elämään tekemään.
Kirjansidonta
Kirjat ovat kiehtoneet minua aina. Niiden sisältö, niiden rakenne, niiden haju ja paperin tuntu. Miten monesti olen lukenut kirjan, joka on peruuttamattomasti heilauttanut elämäni suuntaa jonnekin, jota ilman sitä kirjaa ei olisi tapahtunut. Joitain vuosia sitten minun elämäni suuntaa heilautti kuitenkin lyhyt video, jossa joku nainen sitoi kirjaa itse omin käsin. Se ei ollut käynyt edes mielessäni! Siitä videosta alkoi vimmattu tiedon haku ja taitojen kartuttaminen, joka johti lopulta Lumottujen kirjojen koti – Sido itse omat kirjasi -kirjan syntyyn. Tiedän, että on meitä, jotka haluavat tehdä kaiken itse, sellaisille on tuo kirja luotu. Sitten on heitä, joiden sielua ei houkuttele alusta asti itse tekeminen ja heitä varten minä loin Kärpässienet kuutamossa – muistikirjan. Kansi on nahkaa ja sivut ovat paksua valkoista paperia. Kansien väliin mahtuu loitsu jos toinenkin vai mitä?
Taide
Maalasin ensimmäisen tauluni haavasta leikatulle puunkappaleelle 5cm mittaisella katkenneella meikkisiveltimellä. En tiennyt osaavani maalata, mutta luominen ei katso muotoa eikä tapoja, jos ihminen haluaa luoda, niin silloin hän luo välittämättä siitä osaako hän jotain vai ei, onko hänellä luomiseensa kunnolliset välineet tai ei. Sittemmin ostin paremmat siveltimet ja isommat värituubit, kuin ne pienet askartelupaketista löytyneet. Aloin maalata sieniä. Noitametsän sieniä, joissa on ripaus totta ja aimo annos tarua. Mietin miten juuri se sieni kasvaa Noitametsän sammaleesta kauniina, värikkäänä ja taianomaisena. Miten valo osuu siihen puiden latvojen välistä, miten varjot piirtyvät katsojan kuvakulmasta nähtynä.
Taiteella on monet kasvot, se voi olla suurta ja se voi olla pientä. Kuten nämä miniatyyri taideteokset, jotka muotoutuivat sormuksiksi, amuleteiksi ja rintanapeiksi. Pienen pieni kuva on maalattu ensin akryyleillä paperille, jonka jälkeen ne on liimattu lasikapussin alle suojaan vallitsevilta sääoloilta.
Puutyöt
Puu on ihmeellinen materiaali. Siitä pystyy tekemään mitä vain, se on kestävää, kaunista, ajatonta ja se tuoksuu hyvältä. Eräänä marraskuun yönä mietin puulusikoita, koska kukapa ei niin tekisi noin kolmen aikaan aamuyöllä? Samana yönä tilasin puun kaiverrukseen tarvittavat välineet, puukon ja kaarevan terän kuppiosalle. Seuraavalla viikolla oli käsissäni aimo annos laastareita, ei niinkään sen takia, että olisin vuollut sormeeni vaan vuolin puuta niin innokkaasti, että sain vuosisadan rakot käsiini. Rakastuin suin päin puun käsin työstämiseen. Niin syntyivät koivupuiset sieni-lusikat, puhtaasta ilosta ja rakkaudesta uuden materiaalin löytymisestä.
Lautanauhat
Oli taas jokin keskiyön ajankohta useita vuosia sitten, kun näin kuvan koristeellisista nauhoista naisen kansallispuvun vyötäisillä. En ollut koskaan ajatellut nauhoja sen enemmälti, mutta nauhathan ovat itseasiassa kiehtovia. Niitä on kudottu jo vuosituhansien ajan, ne eivät vaadi kalliita välineitä ja lankaahan minulla on yllin kyllin. No miten vaikeaa se nyt voi muka olla? Voin vastata nyt tähän kysymykseen, että erityisen vaikeaa ja monimutkaista, kunnes asiat loksahtavat päähän ja pystytkin luomaan omia kuvioita. Sieni-lautanauhat näkivät päivänvalon tai siis Sienien yön kuunvalon.
Neuleohjeet
Oli talvi vuonna 2020 ja minä ihastuin lankoihin. Eri tuntuisiin ja näköisiin lankoihin. Halusin oppia neulomaan. Tai siis osasinhan minä sinällään neuloa, oikeaa ja nurjaa. Viimeisimmät ei kovin imartelevat muistikuvat olivat koulun käsityön tunneilta, kun yritin tehdä sitä yhtä hikistä lapasta loppuun, villasukan kantapään yli en tainnut koskaan edistyä. En ymmärtänyt miksi asioita tehdään niin kuin ne tehdään. En kyennyt näkemään syytä sen takana ja minulle ei ole koskaan riittänyt: ” No se nyt vain tehdään niin, koska niin se toimii.” Mutta miksi? Miksi tämä tapa toimii ja toimiiko joku muu tapa? Uteliaisuus johti minut uuteen kysymykseen, kun pohdiskelin tuossa 2020 keskitalvella sitä, että tahdon villatakin, mutta en yksinkertaisesti kyennyt ymmärtämään neuleohjeita alkua pidemmälle.
Kysyin itseltäni: Kuinka vaikeaa neuleohjeen teko muka voi olla? Voi voi. Kysymys oli sen laatuinen, että minun olisi pitänyt varmaan osata jo etukäteen ajatella sukeltavani niin syvälle kaninkoloon, ettei sieltä ole pois pääsyä. Vastaus kysymykseeni: Kyllä, se voi olla vaikeaa, se vaatii tietoa ja taitoa ja luovuutta ja osaamista tietokoneella, teknistä osaamista neulomisessa, neulekielen hallitsemista, osaamista tuottaa ohjeet paperille kirjoitettuun muotoon, osaamista kuvata valmiita neuleita, työvaiheita ja vielä mitä? Lista on loputon. Mutta! Ei kukaan olisi osannut sanoa etukäteen minulle miten tyydyttävää on se, kun ymmärrät MIKSI jotakin tehdään tietyllä tavalla. Miten mahtavaa on se, että ajatus mielessä voi seuraavassa hetkessä olla paperilla ja sen jälkeen se voi olla jo puikoilla. Sienien yö-lapaset pääsivät syntymään sen takia, että kyselen itseltäni typeriä kysymyksiä, joista tuleekin jotain paljon suurempaa kuin pelkkä kysymys.
Miten tämä liittyy sinuun, oi arvoisa kulkija? Toivon, että pystyt tuntemaan sen kaiken taikuuden, ihmeen, taidon ja tiedon, joita olen tuotteisiini asettanut ja vuosien saatossa oppinut. Toivon, että saat rohkeutta katsoa omaa elämääsi silmästä silmään ja kysyä, että olenko menossa siihen suuntaan, jossa sielu saa olla kotonaan? Toivon, että sinäkin asetat itsellesi typeriä kysymyksiä kuten: Miksi? Voiko muka olla niin vaikeaa? Miten niin?
Sienien yö-kakku
Sienien yötä juhlistaakseni tein myös Sienien yö-kakun, tässä sinulle suuntaa antava resepti:
Valmista kaksi kääretorttupohjaa, toinen perinteinen vaalea ja toinen suklaakääretorttupohja. Mikäli haluat kakusta korkeamman ja kapeamman, leikkaa pohjat puoliksi, mikäli haluat leveämmän ja matalamman, niin leikkaa pohjat kolmeen yhtä suureen osaan.
Täyte:
Täytteeksi tein valkosuklaa-ganachea ja sokeroimatonta omenasosetta. Soseen sijasta voisin kuvitella, että tähän kakkuun sopisi jokin muu hienoisesti kirpeä sose tai hillo, esimerkiksi vadema tai sitruuna. Valkosuklaa-ganache on itsessään niin makeaa, että halusin käyttää sokeroimatonta sosetta.
Omenasoseeni oli niin kosteaa, etten kostuttanut kakkua millään, mutta tähän kävisi esimerkiksi vanilja-maito tai kermalikööri maitoon sekoitettuna.
Sivele sosetta ensimmäisen vaalean kääretortun pintaan ja levitä päälle ganachea. Aseta seuraavaksi sen päälle tumma pohja niin, että asetat sen noin 10cm päähän alemman reunasta ja levitä täytteet myös toisen pohjan päälle. Ala rullata kääretorttua rullalle samalla toistaen vuoron perään vaalean ja tumman levyn asettelua. Pyöräytä käärön ympärille kelmu, jotta kakku pysyy kasassa ja laita jääkaappiin tekeytymään noin päiväksi.
Kuorrutus:
Kakun päälle tein tummasuklaa-ganachen. Jos sinulle käy kuten minulle, että ganachesi jähmettyy liiaksi, eikä se vatkaannu kuohkeammaksi, lisää ganachen joukkoon vaahdotettua kermaa, kunnes koostumus on sopiva. Levitä kakun päälle ja viiltele veitsellä kuorrutteeseen kaarnamaisia viiltoja.
Sienet kakun päälle on tehty sokerimassasta, joka on värjätty spirulinalla. Spirulinaa on hieman ripoteltu myös kakun päälle, mutta suosittelen vahvasti, ettei sitä käytetä paljon, nimittäin sehän on siis merilevää ja maistuu myös siltä. Joten nämä sienet eivät välttämättä ole niinkään syötäväksi tarkoitettuja. Ripottelin päälle vielä syötävää glitteriä tuomaan taianomaista hohtoa kakulle.
Kiitos kun olet täällä minun kanssa viettämässä Sienien yötä!
Sienien yön valmisteluja Noitametsän Satun Youtube-kanavalla:
